Jos sitä taas yrittäis ryhdistäytyis.
Jotenki on ollu vaan motivaatio ihan hukassa, pitkälti ihan kaiken suhteen. Ei oo koulu napannu, sängystä ylös pääseminen on ollu ehkä vaikein asia ikinä, salille/jumppaan raahautuminen yhtä tuskaa, huoneen siivoominen mahdotonta ja kaikki pienet asiat ylitsepääsemättömän hankalia.
Ahdistaa tää kasvaminen. Joulukuun alussa saan alottaa autokoulun, wanhojen reenit alkaa muutaman viikon sisällä, pitäis miettiä vaihtoehtoja tulevaisuuden varalle; opiskelupaikkoja ja et mitäs sitä sit rupeis tekemään. Voi ku pääsis muutaman vuoden takaperin ajassa! Edes sinne yläasteelle, pikkupikku seiska- tai kasiluokkalaiseks, ilman sen suurempia ongelmia ku et enkun ja historian kokeet osuu samalle viikolle! Voi ristus siel on ollu helppoa, jälkikäteen ku ajattelee ... Koeviikot ei oo mun juttu!
Mä voisin hautautua sohvannurkkaan untuvatöppösissäni, viltin alle hörppimään höyryävän kuumaa teetä ja kattomaan jotain hömpänpömppä-elokuvia. Voisin jatkaa sitä pari viikkoa ja harkita sitte normaalielämään palaamista.
Miksei marraskuuta vaan voi skipata?
(pst, ihkuilupostaus tulossa jossain kohtaa, vuosi med torvelo <3 hehkuttelen sitä sitte täs joskus!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
heitäppä kommentti ja piristä mun päivääni (: