Mistäs pitäis alottaa? oon Vilma, tän blogin toinen kirjottaja joka nyt sattuneest syystä ei ole tänne mitää pitkää aikaa päivitelly, mut jos haluutte lukee mun tylsät kuulumiset ni menkää tänne:
story-of-vilma.blogspot.com.
Haa tässä oon keväällä 2010. Mut jos itestäni kerron ni oon oikeesti aika kiltti ollu pienest asti. Tai ainakaan en oo kauheen useesti saanu mun vanhempien pääkoppaa kiehumaa, luulen vaa ettei ne tiedä mitä kaikkee oon tehny. Muttamutta, oon sellanen ihminen minkä mielentila aaltoilee ja paljon. Masennun helposti ja tuun melkeen yhtä nopeesti taas iloseks. Suutun pienist asioist mut en osaa olla pitkävihanen, vaik joskus haluisinki. Musiikki on mulle kans sellanen juttu et joka biisistä tulee joku muisto mieleen. Ehkä se on iha hyvä et biisit muistuttaa asioista koska mulla on tosi huono muisti ja saatan unohtaa mitä mun piti tehdä 2 minuuttia sitten! :D
Innostun usein ja helposti! Innostun uusist ja oudoist asioist, ja kyllä, saan siit kuittailuu useesti. Mm. mun facebookin seinällä on monta 'vuoden sieni' -kirjotusta, mistä sitte mahtaa moinen nimitys tulla.....
Ja täs mä viime jouluna.
Sitte mun kissat, taino nä on enemmän ku pelkkii kissoja vaik ette ehkä nii uskokkaa! Niille juttelen aina syvimmät huoleni, koska ne ei niit muille kerro!
Olli, meijän pian ykstoista vuotias viisas ja sympaattinen, vaikuttaa ensin tosi tylsält kissalt mikä ei ikinä kaipaa seuraa mut ku sen kans on asunu 10 vuotta ni kyl siitä herrasta löytyy luonnetta! Hän on selvinny monest vaarallisest tapaturmast ja käyttäytyy aina hienosti.
Åke, pian kolme vuotias hurmuri! (syntyny Ollin kans samana päivänä mut eri vuonna) Hän on meijän pikku leijona, niin sosiaalinen ja rapsutuksii kaipaava takkuturkki. Pienenä villi ja oli aina tekemäs pahojaan mut nykyään oikee hieno nuorimies, joka tuskin välittäis vaik ydinpommi räjähtäis vieree.
Oscar, se nuorin ja ilkikurisin. Toukokuussa tuli ensimmäinen ikävuosi täytee. Tulee joka aamu herättämään mut! vaikka kuinka tiukast laittais oven kiinni aina se sen saa auki... Tässä on sitte seurallinen sylkissa, ikinä ei voi olla yksin ja kaikki pitää saada heti eikä kohta!
Heppatyttö, minkäs teet? Heppailu on ollu mun harrastus vuodesta 2005 tai 2006 en tarkkaa muista. Nykyää vietän tallil n. kolme kertaa viikos, joskus vähemmän, joskus enemmän.
Soitin myös pianoo kuus ja puol vuotta, mut lopetin 2009 jouluna koska kiinnostus tippus nollaa, nykyää soittelen sillon tällön omaks iloks ja kertailen vähä etten hävitä vaival hankittuu taitoo.
Täs on mun ja
Janican 'omat hevoset' Veikka ja Hilsu ♥. Nä ei siis oikeest oo meijä omistukses vaik välil silt tuntuuki! Alotettiin näitten villien ratsujen hoitaminen ja ratsastus 5.9.2010. Noitten kans ku on nyt tullu tehtyy vaikka mitä kohta jo melkeen vuoden ajan, ni voin kertoo et luonne on kasvanu mulla ihan törkeesti, tuol tarvii lujaa tahtoo ja määräävää asennet et heidän kans pärjää!
Ollaan Karoliinan kans oltu pienest asti veneilijöi. Meri on vaan niin käsittämätön paikka ku siel voi tyhjentää pään ja nii sanotust alottaa alust ku tulee takasin mantereel, se pitäis kokee ennenku tietää mitä tarkotan.
Ja tää kuva on jonkun saaren tutkimusreissulta vuodelta 2005 :D kaunista eikö?
Valokuvaus, mun ei-mitään-tekemistä -päivien ajanviete ja kyllä, mä oon kaveriporukasta se jolla aina on kamera mukana. Nykynen kamera on canon eos 450D, jota ei enää edes myydä. Mutta uus runko on tulossa viimeistää tänä syksynä :) Täs näkyy kans mun oikee hiusväri mikä onki mulla ollu päässä reilut 14 vuotta.
